2 & 3. Taidefilosofia ja matkalla kuvataidekasvattajaksi

Matkalla kuvataidekasvattajaksi

 

Ihailin yläkouluikäisenä pienen kotikyläni kuvataiteen opettajaa. Hän oli eläkeikää lähestyvä nainen ja mursi esimerkillään stereotypioita, ilmaantuen esimerkiksi Halloweenina töihin täydessä goottilookissa ja korkeissa tolppakoroissaan. Oppitunneilla opettaja työsti toisinaan omia maalaus- tai piirrosteoksiaan. Koen saaneeni hänestä ensimmäisiä esimerkkejä aikuisesta, joka inspiroi muita taiteen tekoon, ja elää elämää omalla tavallaan. Tästä lähtivät liikkeelle omat haaveeni kuvataiteen opettajuudesta. Yläkouluikäisenä pidinkin pienemmille lapsille kuvataiteen kerhoa. Kuvataiteen opetuksessa minua inspiroi silloin, sekä nyt teemat taiteen tekemisestä, sen prosessien keskiössä olemisesta; mahdollistamisesta ja inspiroimisesta, sekä luovista projekteista ylipäätään. Kuvataiteen opettajalla on mahdollisuus luoda yhteyksiä, ja kannustaa. Opettaja voi olla luotettava, turvallinen aikuinen, ja tärkeä esimerkki omana itsenään olemisesta.

 

Haasteinani matkan varrella ovat olleet pohdinnat omasta roolistani sekä koulumaailman arvoista. Olenko minä sopiva kasvattajaksi? Olenko tarpeeksi tiukka tai autoritäärinen? Mielikuvani taidekasvattajan roolista on laajentunut nähdessäni opiskeluvuosien varrella erilaisia kuvataiteen opettajia persoonineen ja opetustyyleineen. Monenlaisia kasvattajia kohdattuani havaitsen yhdistäviksi asioiksi rakkauden taiteeseen, ja uskalluksen autenttisuuteen, omana itsenään olemiseen työmaailmassa. Nämä ovat myös suuntaviivoja itselleni. Tämän lisäksi silmäni ovat auenneet kuvataidekasvattajan uramahdollisuuksien monipuolisuudelle. Luovilla teillä uramahdollisuudet ovat lukemattomat, jos on vain uskallus kokeilla, heittäytyä, ja oppia uutta samalla. Tähän mennessä olen muun muassa tehnyt opintojeni ohella kuvitustöitä, tapahtumajulisteita, sekä tapahtuma-alan sosiaalisen median visuaalista suunnittelua ja organisointia. Taiteen osalta ylipäätään minua inspiroi taide, joka herättää ihmisen jokapäiväisestä kuplastaan, vaatii tutkailemaan tarkemmin, tai tuo uutta ajatustapaa tai muistutuksia katsojille. Omia erityismielenkiinnonkohteita ovat olleet opintojen ajan taidehistoria, ympäristö- ja yhteisötaide sekä nyt sarjakuvat.

 

Oma opettajaidentiteettini on hiljalleen alkanut kehittyä opintojen varrella. Muistan ensimmäiset opettajan sijaisuudet ja harjoittelut, joissa minua jännitti opettaminen ja ylipäätään vaatimusten asettaminen oppilaille. Vaikka polku on vasta alullaan, tietoa ja kokemusta on jo nyt hieman enemmän, ja opetuksen suunnittelu sekä oppilaiden ohjaaminen on helpompaa. Kun on perillä oman opetuksen tavoitteista, on helpompaa myös asettaa selkeitä tavoitteita ja vaatimuksia oppilaille. Tiedon ja osaamisen kerryttäminen on tärkeää, mutta suurimmat oppimisen harppaukset tapahtuvat käytännössä. Esimerkiksi syventävässä harjoittelussa ohjaava opettajani näytti kädestä pitäen, miten lukion arviointi paloitellaan osiin, niin että se toteutuu oikeudenmukaisesti, perustellusti, sekä opettajalle itselleen järkevästi.

 

Opetusharjoitteluissa minulle tärkeitä onnistumisen hetkiä ovat olleet ne, kun oppilaat ovat uskaltaneet alkaa pyytämään minulta apua, ja olemaan omia itsejään luokassa. Pohdintaa herättäneitä hetkiä on ollut muun muassa suorittaessani harjoittelua arvoiltaan konservatiivisen opettajan ohjauksessa. Havaitsin ohjauskeskusteluissa rivien välistä, ettei hän pidä sukupuolen moninaisuuden näkymisestä lapsissa. Tämä herätti ajatuksia omista arvoistani. Minulle on tärkeää, että myös kaikenlaiset oppilaat kokevat olonsa hyväksytyiksi. Muista opettajuuteeni vaikuttaneista kokemuksista yksi tärkeä on opiskelijavaihto Portugalissa. Tämä vahvisti mielenkiintoani kansainvälisissä ympäristöissä toimimiseen. Toisen kulttuurin näkeminen toi lisää varmuutta omaan tekemiseen. Kokemus lisäsi myös arvostustani suomalaisen koulujärjestelmän ja opetusmenetelmien laadukkuuteen.

 

Mitä sitten ajattelen ylipäätään kuvataiteen opetuksesta, ja millaista on hyvä opetus? Hyvä kuvataiteen opetus tarkoittaa minulle monipuolista opetusta, jossa otetaan huomioon monenlaiset oppijat. Arviointi on tasa-arvoista, ja kuvataiteen perustaitojen harjoittelu tuodaan kaikille tarjolle. Opetuksen myötä opitaan ymmärtämään perusasiat taiteen ymmärtämisestä ja sen tekemisestä, mutta oppilaille tuodaan myös mahdollisuus tiedon ja osaamisen syventämiseen esimerkiksi tehtävänasettelun tai syventävien kurssien muodossa. Omia vahvuuksiani opettajana ovat rauhallisuus, empaattisuus ja kiinnostuneisuus opetettavista aiheista. Kiinnostuneisuus näkyy, ja tarttuu oppilaisiin. Opettajan työssä heikkouteni on rentous tai joustavuus. Olen joutunut opettelemaan, miten laitetaan napakasti rajoja oppilaille.

 

Opettajana odotan oppilailta vähintään osallistumista eli läsnäoloa ja perustason hyvää käytöstä, eli ei puhelimenkäyttöä tai möykkäämistä tunnilla. Tehtävien tekoa niin että tehtävänannossa vaaditut asiat löytyvät lopputuloksesta. Ei hätiköityä hutaisua vaan rauhassa. Tämän perustason lisäksi plussaa, jota odotan oppilailta, on oma ajattelu ja sen näkyminen toteutuksessa. Tekniikan opettelu ja siisti lopputulos. Perustellut valinnat, sekä itsearviointitehtäviin vastaaminen enemmän kuin yhdellä sanalla. Tässä suhteessa minun on tehtävä opettajana selväksi oppilaille, mitä vaadin heiltä. Näihin kuuluu mallit siitä, miten luokassani toimitaan, ja mitkä ovat tehtävien ja kurssikokonaisuuksien tavoitteet ja arviointikriteerit. Perusasioiden hyvin tekeminen valmentaa myös muuhun elämään.

Mikä on tärkeää kuvataideopetuksessa oppilaan näkökulmasta? Näin arvelisin: Toimiva kokonaisuus eli toisaalta selkeys ja raamit siinä, että on selvää mitä tehdään, toisaalta myös se, että on myös vapaus itsensä ilmaisuun ja erilaiset oppijat on huomioitu esimerkiksi tehtävänantojen selkeydessä. Luokkatilan turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Tietyt rutiinit rauhoittavaan lopetukseen ja siivoamiseen tasapainottavat luovan tekemisen ajoittaista kaoottista ilmapiiriä. Vuorovaikutustilanteet: opettaja, joka on läsnä, muistaa nimet ja välittää oppilaista.

 

Tulevaisuuden haaveistani yksi on taidelukiossa kuvataiteen opettaminen. Suoritin lukioharjoittelun taidelukiossa, ja koin, että luontaiset piirteeni pääsivät siellä oikeuksiinsa. Ryhmät olivat rauhallisia ja oppilailla riitti kiinnostusta opetettaviin asioihin. Rauhallinen opetustyylini ja tarinointini taidehistorian aiheista saivat hyvän vastaanoton. Välineet ja tilat olivat monipuoliset, ja pääsin kokeilemaan erikoistekniikoita esimerkiksi croquispiirustuksen osalta.

 

Tulevaisuuden varalle aion kehittää osaamistani eri tavoin. Haaveilen salaa graafisen suunnittelun pätevyydestä ja perustaidoista. Tahdon kehittää taiteilijaidentiteettiäni, ja tulla hyväksi sarjakuvantekijäksi. On vielä monia taiteellisesti teknisiä asioita, joita haluan oppia lisää. Opettajuuden kannalta tahdon kehittää itseäni muun muassa äänenkäytön osalta. On hyödyllistä oppia käyttämään käyttää ääntä kantavasti, ja niin että äänihuulet pysyvät hyvässä kunnossa.